sunnuntai 5. joulukuuta 2010

Hotelli Kawangwaressa

Eräs Maisha Poassa tapaamani poika kertoi pyörittävänsä hotelli-bisnestä ja halusi näyttää minulle omistamansa hotellin. Saimme järjestettyä käynnin hotellilla joulukuun ensimmäinen päivä. Hotelli sijaitsee Kawangwaren slummissa, joten kävelimme slummin läpi hotellille muutaman katupojan saattamina.

Ihan Maisha Poan vieressä oli rekkakuski yrittänyt vähän oikoa

Seuraavaksi törmäsimme AIDS-kulkueeseen

Matkalla hotellille

Hotelli ja sen omistaja

Hotellin keittiö

Hotellin ympäristössä oli muunlaistakin toimintaa. Katupojat kävivät säkkeineen punnituttamassa keräämäänsä muovirojua, pulloja, yms. Päivän palkka ei ole kuin muutamia shillinkejä, joten on helpompi hankkia liimapullo jolla pitää hetken nälkä kurissa kuin ostaa oikeata ruokaa.

Stay Okay -hotellin vieressä oli muunlaistakin toimintaa

Katupojat punintsemassa päivän saalistaan

Toisaalla kolikot vaihtoivat omistajaa korttipelissä

Pakokeino kurjuudesta vielä kurjempaan tulevaisuuteen

Slummien lapset olivat kaiken "kurjuuden" keskellä iloisia ja selvästi innoissaan kun tällainen kalpeanaama käveli ohitse. Useat halusivat koskettaa tai kätellä outoa ohikulkijaa ja joka puolelta kuului jatkuvasti "mzungu"- ja "how are you"-huutoja. Lapsiin onkin aina ilo törmätä kaikkialla missä täällä liikkuukin.




Paluumatkalla kävimme toisen katupojan kotona. Hän halusi esitellä kotinsa minulle ja oli ilo huomata pienen huoneen pöydällä kunniapaikalla valokuva katupojista jonka olin viime reissulla hänelle antanut. Hän kertoi myös haaveestaan saada hankituksi Playstation ja ilmeisesti hän avaa jonkinlaisen pelipaikan muille slummissa asuville.


Tämän paikan omistaja haaveili Playstationista

Jätehuoltoa Kawangwaressa

lauantai 4. joulukuuta 2010

Kisumu & Koru

Blogin tekemiseen tuli viikon tauko kun nettiyhteydet yllättäen katkesivat viime lauantaina. Syy yhteyden katkeamiseen ei ainakaan toistaiseksi ole selvinnyt, mutta jostain laajemmasta ongelmasta oli kyse kun eri puolilta Nairobia valiteltiin yhteyden toimimattomuutta. Nyt yhteys taas pelittää, joten tässä kuulumisia viikon takaiselta Korun raamattukoulun 50v -reissulta.


Ajoimme ensimmäisenä päivänä Kerichon upeiden teeviljelmien ohitse Pap Onditiin jossa pysähdyimme tutustumaan kaislakorien ja -hattujen valmistukseen. Pieni naisryhmä valmistaa kyseisiä tuotteita, joita myydään mm. Maisha Poassa. Sieltä jatkoimme matkaamme Kisumuun jossa yövyimme. Hotellimme ikkunasta näin ensimmäistä kertaa Victoria-järven. Itse järvelle emme tällä kertaa ehtineet, ehkä sitten joskus tulevaisuudessa...


Kaislakorien ja -hattujen valmistusta

Lake Victoria

Kisumun katunäkymää

Jatkoimme seuraavana päivänä matkaamme Kisumusta Koruun jossa vietettiin Korun raamattukoulun 50 vuotis-juhlia. Samalla juhlittiin juuri valmistuneita opiskelijoita. Paikalle oli saapunut paikallisten työntekijöiden lisäksi myös useita Korussa työtä tehneitä suomalaislähettejä. Opiskelijoiden todistusten ja erilaisten lahjojen jakamisen lisäksi myönnettiin Korussa 1977-1995 työskenneelle, nykyiselle Full Gospel Churches Of Kenyan johtajalle Samuel Muriithille kunniatohtorin arvonimi.



Juhliin kuului myös tanssiesityksiä

Vastavalmistuneet opiskelijat saapuvat


Opiskelijat saivat lähes joulukuusen veroisen koristelun

Lahjojen vastaanotto

Kakun leikkaus

Kakkua riitti opiskelijoille ja joillekin vieraille


Näkymää Korun mäeltä

maanantai 22. marraskuuta 2010

Masai Mara

Narokin matkalla poikkesimme Masai Maran luonnonpuistossa, josta oli hyvät kokemukset vuonna 2004 tekemältämme Kenian-matkalta. Masai Mara ei pettänyt tälläkään kertaa ja saimme nähdä Luojamme luomaa eläinkuntaa kauneimmillaan. Edes hiukan pilvinen sää ei latistanut tunnelmaa vaikka kuvia se pääsi vähän latistamaan.


Kirahvit pitää nähdä luonnossa koko komeudessaan


Satoja seeproja oli kokoontunut laiduntamaan




Elefantteja oli joka puolella


Ilmeisesti kylläinen gepardiemo pentunsa kanssa

Leijonista todella huomaa että ne ovat "viidakon kuninkaita". Mistäköhän muuten moinen sanonta, paremminkin ne ovat savannien kuninkaita. Joka tapauksessa leijonat vähät välittävät tunkeilevista turisteista. Autollakin pitäisi varmaan ajaa leijonan päälle jotta se liikahtaisi loikoilupaikaltaan.

Äitileijona ja kaksi pienokaista

Jospa vähän kiusattaisiin äitiä...


Äiti taisi vaan nauttia pentujen riehumisesta



Antakaa mun levätä...

Ruokaa odotellessa voi maistaa vaikka toisen häntää


Saalistamassa ollut emo tuli kutsumaan laumaa saaliille


Lauma lähti määrätietoisena kohti saalista...

...jatkaen matkaansa jonnekin kaukaisuuteen

Masai Marassa oli tietysti paljon muitakin eläimiä tässä nähtyjen lisäksi. Ainoat isommat eläimet joita emme tällä kertaa nähneet olivat sarvikuono ja virtahepo. Masai Mara on kuitenkin niin laaja alue että sieltä olisi varmasti löytynyt nämäkin eläimet jos aikaa olisi ollut hiukan enemmän. Ehkäpä haaveemme kuumailmapallolennosta Masai Maran yllä joskus toteutuu ja pääsemme vielä kerran näkemään näitä ihmeellisiä eläimiä.